En tiennyt tätä kirjailijaa. En tiennyt hänestä mitään. En katso teeveetä, en sanomalehtiä. Selasin puhelimesta otsikoita ja eri lehtien kirjoituksia. Sitten Helena Petäistön kirjoitus pysäytti minut täysin. Miki Liukkosen poismenon huomioivat Ranskan suurimmat sanomalehdet Le Monde, Le Figaro ja Liberation. Hänen kirjoista kaksi on käännetty Ranskaksi. Erityisesti O sai ylistävän vastaanoton. Le Monde kehui kirjoittajaa kritiikissään kunnianhimoiseksi, oppineeksi ja radikaaliksi
Ranskalaiset ovat saaneet eniten Nobelin kirjallisuuspalkintoja, kommentoi pitkän linjan Ranskan ja Brysselin kirjeenvaihtaja Helena Petäistö. -siellä pidetään myös intellektuelleista. Se on siis erittäin hyvä maa tällaiselle haastavalle kirjallisuudelle. Hän vertaa Liukkosen arvostusta Aki Kaurismäen maineeseen. Myös Aki Kaurismäki on ranskalaisyleisön lemmikki. -Kun mies vailla menneisyyttä ilmestyi 2002, Le Mondessa oikein lueteltiin, mihin kaikkiin elokuviin siinä viitataan. Todettiin, että siinäpä on sivistynyt ohjaaja.
-Liukkosella on tämä sama: hänellä on oma hienostunut tyylinsä. Samalla hän osaa tekstissään osoittaa viittauksia kirjallisuuden historiaan. Tällaisesta sivistyneisyyden osoituksesta ranskalaiset pitävät. Samalla Petäistö muistuttaa että ainakaan vielä Liukkonen ei ole koko kansan tuntema nimi mutta kirjallisuusyleisö hänet kyllä tuntee. Suuri määrä ihmisiä täällä meilläkin harmittelee nyt Liukkosen kuolemaa. Mitä hän olisikaan vielä ehtinyt. Petäistö arvelee hänet Sofi Oksasen, Arto Paasilinnan ja Mika Waltarin kanssa neljänneksi suureksi suomalaiseksi kirjailijaksi Ranskassa.
Miki Liukkonen ehti ilahtua viikkoa ennen kuolemaansa siitä että hänen menestysromaani O sai elokuvaa varten sopimuksen käsikirjoituksesta. -kieli, sisältö, huumori, äly iskivät käsikirjoittaja Maria Ruotsalaan heti kirjan ilmestyessä 2017. -Miki oli valloittava ihminen, todella rakastettava. Hän oli kaunis sielu. Tämä on valtava menetys Suomen kirjallisuudelle ja taiteelle.
Tätä kirjoittaessani olen kuunnellut Mikin haastatteluja ja lukenut hänen ajatuksiaan. Minun on helppo olla samaa mieltä hänen kanssaan. Ja vaikka tietoni on vähäistä, luotan makuuni että oikeat osuvat kohdalleni. Ihmettelen miksi mun kaikki suosikkini huomataan Ranskassa ensin ja jopa palkitaan, ja sitten vasta Suomessa. Palkintoja ja kannustusta menee täällä samoille, muutamille, ja samaan aikaan toiset jäävät kaikesta paitsi. Ikään kuin toiset herkät sielut äänestetään samalla tarpeettomiksi. Mielestäni on myös ihan hölmö tapa se, että Suomen suurimman Finlandiapalkinnon päättää yksi ihminen. Miksi ei raati? Tarpeettomalta tuntuva palkinto vuodesta toiseen. Olisi tarpeellista nähdä ja edes vaistota uutuudet!
Suomi juna pyrkii vauhdilla uusiin maisemiin sinne kunnon Eurooppaan. Kouluaineissakin päätetään vauhdilla tietää ihmisestä kaikki ja tehdään uusia oppiaineita. Mutta eteen päin mennään persuus edellä. Juna puskee, put put, ja sivistys on jäänyt maan hiljaisten haltuun. Onhan ihmisellä ikiaikainen perustarve totuuteen, kauneuteen, pyhyyteen. Näistä se oppineisuus ja sivistys alkaa. Ei tietomääristä niinkään kuin ymmärryksestä mitä on, mitä on ollut ja mitä mistäkin seuraa.
Miki Liukkonen – mukava oli kuulla, että kirjoitat aina tekstisi, ne sadat sivut, ensin käsin tikkukirjaimilla. Sitten koneella. Ja että sinulla ei ole televisiota. Hyvä. Niin minäkin, mutta käsialalla. Leena Valkeus
Leena Valkeus 