Miehen ääni

Tykkään miehen äänestä. Eikä sille mitään voi, jos jostain asiasta tykkää. Kaipaan miehen ääntä. Ei mikään voita sitä, kun rakastettu kutsuu nimeltä Leena! Se on arkista sinfoniaa, koska hänellä on niin kaunis ääni. Kutsuva ääni.

Kirkossa kaipaan miehen ääntä kanttorina. Sanokaa mitä sanotte, niin virsien veisuu matalammalta ja lujaa kuuluu perinteeseen. Siinä on pontevuutta ja voimaa. Se nousee mustasta mullasta aurojen, karhien ja jyräyksen todellisuudesta. Työ siemenviljasta leiväksi vaatii voimaa, uskoa, toivoa ja leivän siunaamisen. Ruokapöydästä noustessa kiittämisen. Työn koukistamat paksut kädet ristissä ja sydän taivaassa on kuva, jossa on myös ääni. Ääni kutsuu lapset pöydän ympärille iltahartauteen ja aamurukoukseen. Perinne on enää harvoissa kodeissa, mutta tiedän, että on. Juutalaisuudessa uskonto välittyy sukupolvelta toiselle nimenomaan kodeissa pöydän ympärille kokoontuvasta perheestä.

Minun suosikki elokuvaohjaajat kautta aikojen ovat kaikki miehiä. Ohjaaja Aki Kaurismäki arvioi joskus haastattelussaan, että miksi meillä Suomessa on niin vähän kristillistä perintöämme elokuvissa? Siinä haastattelussa hän aikoi tätä perintöämme lisätä entisestään. Sehän oli jo puhutteleva elokuvassa Mies vailla menneisyyttä. Kaurismäen kaikissa elokuvissa on myös uskollinen parisuhde ja avioliitto kunniassaan. Arvostan tätä ja tykkään hänen elokuvista. Klaus Härön suosittu elokuva Postia Pappi Jaakobille tuo sanoman niin hienosti esille, että arvostelun sijaa katsojalle ei jää. Hyvä näyttelijä tekee samaistumispinnan katsojalle. Heikki Nousiainen vie rukousta hyytävällä tavalla. Tykkään.

Suomalaiset Kultakauden säveltäjät ja runoilijat onnistuvat kuorolauluissa ja yksinlauluissa tuomaan ihmisen sydämen kaipuun tähän luontoon, maisemaan, ihmiseen ja Luojaan. Niissä laulaja voi olla kuka vaan hyvä tulkitsija mutta kuorolaussakin minä onneton tykkään kaikkein eniten mieskuoroista tai poikakuoroista. En voi sille mitään, että Ylioppilaskunnan laulajat, Seminaarinmäen mieslaulajat, Cantores Minores, Papas no mamas kuuluvat niihin, joihin en kyllästy. Passioissa ja suurissa orkestereissa toki suuret kuorot moniäänisinä ovat tärkeä osa kokonaisuutta, samoin solistit sukupuolen mukaan.

Äänikirjoissa ja hartausohjelmissa tarvitsen miesäänen. Samoin marginaalimusikin ohjelmissa radiossa. En voi sille mitään, että toimittajana nainen puhuu niissä liikaa ja nauraakin. Kuulija on äärimmäisen harjaantunut hyvälle puhujaäänelle ja asialle, jota ohjelma jo nimellään ilmaisee. Yle radio Suomessa Bluesmisnisteri (aiemmin Ulvovat sudet), Kantritohtori, Pop eilen tänään, ovat pitkän ajan aikana pysyneet nimensä mukaisesti kuunneltavien ohjelmien listalla. Eli radio tuolloin vaihtaa minulla kanavaa. Yle radio 1 on osittain lähtenyt lässytyksiin juontamisessa, eli puheessa. Ohjelman nimet Kissankehto, Timanttia ja ruostetta, Lakatut varpaankynnet – miksi sukupuolitettu nimi musiikkiohjelmalla? Tämä on kysymys? Sisältö ratkaisee ja sen on jo nimi ratkaissut. En jaksa kuunnella.

Mauno Koivisto sanoi: ”Pitää olla sanottavaa ja pitää osata se sanoa”. Johtopäätökseni on, että jos ei ole sanottavaa, ei osaa myöskään sanoa. Runon kirjoituskurssilla saimme ohjeen: Simplify, simplify, simplify! Yksinkertaista, pelkistä, lyhennä! Sopii puheäänessä jokaiselle ohjeeksi, ei suinkaan vähiten minulle, jolla on aina sanoja liikaa. Haluaisin olla ymmärrettävämpi. Ohjekirjana Raamattu varoittaa useissa kirjoissaan miten vaikeaa on hillitä kieltään. Viisas on se joka kielensä hillitsee. Huomaan että tekee mieli aina lisätä mutta! Radiokuuntelijana olen käynyt tosi tarkaksi myös siitä hengestä, jota puhuja edustaa. Onko hän palvelija? Pitäis olla, suuri yleisö huomioiden. Vai onko hän itsensä esittelijä ja itsetärkeä tylsimys. Ei hyviä elokuviakaan tehdä ihmisten erinomaisuudesta, vaan tarinoista ja ymmärryksen lisääntymisestä elokuvan aikana.

En malta jättää sanomatta vielä rakkauttani miesääneen ja miesenergiaan yhdellä ihailemallani alueella. Se on Euroviisuvalinnat. Huikeaa tuuletusta Käärijästä, kuten myös edellisistä suomalaisista bändeistä ja tietty voittajista. En voi sille mitään, että tykkään. Lisään kaikkeen yhteyteen aina sanat: Aitous on avainsana. Hyvää matkaa Käärijä! Myös me, jotka olemme matkalla! Leena Valkeus