Vähän siitä puhutaan siitä onnesta ja vastuusta minkä uusi ihminen tuo. Se läheisyys. Kipeä on miettiä oman rinnan kasvatteja maailmassa, noita nälkäisiä repijöitä. Vaativat, vaativat kädet ja suut. Kirjoitin näin kauan sitten. Omat lapseni olivat murrosiän tuntumassa ja oman äitini kuolemasta oli kulunut jo aikaa vuosia ennen lasteni syntymää. Joku kysyi, miten voit kirjoittaa omistaJatka lukemista ”Vähän siitä puhutaan”