Silloinkaan en pysähtynyt kuvaamaan. Vaikka reppuhiihdossa pysähdyin, ja patikoidessa. Mutta autolla posotin aina vain. Tuttujen teiden varsilla yhden huoneen mökki siellä täällä jokaisena vuodenaikana. Voi. Koskaan en pysähtynyt. Luulin että ajan vielä rauhassa. En olisi matkalla minnekään. Tallentaisin kaiken ja kuvittelisin tunteet, joita mökin hellan ääressä on koettu. Tai kukkaverhojen sisässä kun on nukahdettu, unet.Jatka lukemista ”Ketä mökeissä asui?”