Kategoria-arkisto: Yleinen

Kun hiihdän

Ei minun pitänyt lähteä Motti Miljan lenkille. Oli ajettu latu ja ajattelin vähän matkaa seurata. Vaikea on kääntyä takaisin minun luonteella. No, kierretään sitten 18,5 kilometriä. Vapaapäivä keskiviikko. Helpommalla olisin päässyt, jos edellisen illan Soinin kuutamohiihdossa olisin jatkanut kierroksia Onnellisena hymyilin siellä korpikuusien suojassa tervapatojen, kuunvalon ja ehdottoman yksinäisyyden syleilyssä. Ajattelin, että käyn nopeasti kotonaJatka lukemista ”Kun hiihdän”

Kohtuus kaikessa

Yhtään en muista mistä olin ajatellut aloittaa. Merkintöjä en tehnyt mutta monia aloituksia olen mielessäni käynyt. Otan esimerkiksi lauseet: Paljon valoa on valkoinen, vähän valoa on harmaa. Kun ajoin Ähtäriin perjantaina päivällä, satoi lunta. Menin tästä suoraan pienempiä teitä. Kaikki tiet oli hyvin aurattuja ja hiljaisia, oli vaikea eroittaa taivaan ja maan rajaa, tietä jaJatka lukemista ”Kohtuus kaikessa”

Kun kuuntelen

Olin koulutuksessa etänä. Olin kuunnellut itseäni viimeisen vuoden aikana. Päättelin, että en ota käyttöön elämäni aikana G-Suitetiliä enkä opettele Classroomia tai Peda.net. Olen vain käsinkirjoituksen kannalla. Ja paperin ja paperikuvien ja taidepostikorttien ikuinen hypistelijä. Valinnaisryhmien kuvataiteen 8. ja 9. luokan kanssa olin onnistunut selviämään Wilma, Google, tekstiviestit, sähköposti ja WhatsApp apunani. Olihan kyse ryhmistä, joissaJatka lukemista ”Kun kuuntelen”

Jos kuolemaa ei olisi, horisontti olisi erilainen

Olen aina ajatellut paljon kuolemaa. Joka päivä lapsesta lähtien. Vaikka olen iloinen ja elämää täynnä, niin silti mietin miten mahdoton asia kuolema on. Se on vihollinen. Ehkä se tulee iankaikkisuus sanasta. Lapsena sanoin äidille kerran, että miten pitkä aika on iankaikkisesta iankaikkiseen? -Et saa miettiä tuollaisia, hän vastasi. Lause iankaikkisesta iankaikkiseen pyöritti päätäni melkein hulluudenJatka lukemista ”Jos kuolemaa ei olisi, horisontti olisi erilainen”

Kun ajattelen

Ajattelun keskeyttää lehmän ammuminen laitumella lähellä taloa. Hiljaisuus on ehto. Siis lähden heti ulos. Vien jauhoja, seleeniä ja kivennäistä kahdessa sangossa. Teen niistä rimpsun puhtaalle ja nurmesta kalutulle kohdalle keskilaidunta, että kaikki emot vasikoineen ehtivät samaan aikaa syömään haluttua herkkua. Ja sitten kuulen nuoren kukon kiekuvan ensimmäistä kertaa. Isännän kanssa keskustelimme taannoin, kumpi tästä nuorikostaJatka lukemista ”Kun ajattelen”

Kun kuljen

Koko korona kevään, koko kesän ja tämän alkavan komean syksyn ja sateiden ajan olen kirjoittanut. Kulkenut luontopolkuja, pientareita ja ajatusta. Ajatusta vain. Niistä kaikki ovat unohtuneet. Patsi eilinen ja tämä aamu. Mutta aikaa ovat täyttäneet jo viralliset, ei luovat asiat. Vasikan syntymä nautarekisteriin. Fabaan puhelu, että kesällä tilaamani korvamerkit eivät ole tulleet, rekisteröintikortit kyllä. JaJatka lukemista ”Kun kuljen”

Kuinka valkoinen kynttilä voisi valuttaa punaista steariinia

Lause liittyy tunnekokemukseen. Olen pyöritellyt tätä omaa havaintoa nuorena jo. Onhan kynttilän liekki yksi asia, joita ihminen jää tuijottamaan. Ja nuorena tulee kokeiltua erilaisia ryhmiä että kuulunko niihin vai en. En, vaikka halusin kuulua. Hippejä ihailin ja mieleni samaistui. Sen jälkeen oli vasemmistopolitiikka. Pienen aikaa silloin seurustelin pojan kanssa, joka oli kulkueessa ja torilla soittimensaJatka lukemista ”Kuinka valkoinen kynttilä voisi valuttaa punaista steariinia”

Täytämme laput, anomme oikeudet, eikä kukaan tiedä tarvitaanko meitä

Papereita papereita, näennäistä valtaa? Ihmettelen miksi virkamiesjärjestelmä tuli romuttamaan hyvin toimivan käytännön? En voi ymmärtää, että hyvin toimiva käytäntö muutetaan sietämättömäksi. Mitä tarkoitan? Tarkoitan sitä, että me jotka äänestimme aikanaan EU:ta vastaan, hävisimme vain vähän valtakunnallisessa äänestyksessä. Kuitenkin käytännössä me hävisimme kaiken. Kun käytännön työn tekijöistä ja hiljaisen tiedon ihmisistä tehdään lappujen täyttäjiä ja kirjoittajiaJatka lukemista ”Täytämme laput, anomme oikeudet, eikä kukaan tiedä tarvitaanko meitä”

Valokuva

Mustavalkoinen valokuva Järjestelmäkameran ostin pitkän harkinnan jälkeen 18-vuotiaana. Sain ohjeet kauan harrastaneelta, sen aikaiselta työnantajaltani. Valinnaksi tuli Canon FTP. Niitä sai tuolloin halvalla, koska täysautomaattikamera Canonilta oli jo markkinoilla. Objektiivi oli 50mm, 1,8. Opin heti, että valovoimainen objektiivi on minun kuvaamiselle ihan välttämätön, ja mieluummin kiinteä polttoväli kuin zoom. Tarvitsin pian 85mm optiikan , koskaJatka lukemista ”Valokuva”

Tämä helmikuun aamu

Rauhassa juon pienen pannullisen pannukahvia pannumyssyn lämmöstä. Tänä aamuna kuuntelin YLE radio 1 aamun ajankohtaista. Vaihteeksi siedin sen tunnin, kun samalla virkkasin merseroidusta puuvillalangasta pientä pyöreää liinaa lautasen alle keittiön lasiselle pöydälle. Sain valmiiksi ensimmäisen nyt ja aloitin toisen samaan hengenvetoon. Käsityö on koukuttava asia, minulla varsinkin virkkuukoukulla koukkuaminen. Yritän välttää puhelinta aamuhetkeen asti hyvänJatka lukemista ”Tämä helmikuun aamu”