Kesällä mietittyä

Vaikka olin maatalosta lähtöisin, en ollut oppinut tuntemaan rikkakasvien juuria. Vai oliko Juvan Pakinmaan kylässä rintamamiestontilla juuret vielä nuoret ja rikkakasvit helpompia.

Täällä liki 300 vuotta vanhassa talossa on pihassakin ehtinyt kasvaa tymäkässä karjataloudessa sellaiset kasvit mitkä tarvitsevat voimaa ja kestävät aikaa pienen juurenpätkänkin jäädessä multaan. Tutuiksi ovat tulleet nokkonen, juola, rönsyleinikki ja elämänlanka. Näitten juuriin olen saanut tutustua täällä Iiroon pihapiirissä.

Valkoiset kauniit kellokukat ja sydämen muotoiset vihreät lehdet houkuttivat minut siirtämään kasvin autiotalon pientareelta parhaaseen multavaan kukkapenkkiini. Nimi pitäisi olla kuoleman lanka. Se kasvi pääsi niin rehoittamaan, kun en tunnistanut valkoisia kauniita juuria eroon päiväliljojen vaatimattomista juurista. Elämänlanka kuristi kaikki kiipeillessään, kietoutuneina tiukasti kukkavarsien ympärille. Liljan kukat eivät auenneet enää. Koko iso hyvä kukkapenkki piti kaivaa pohjia myöten kaivurilla. Siinä on nyt ollut kauan sora ja virosenperän kivetys. Nurmikon reunassa kasvaa jo satoa tuottavat tyrnipensaat, joille kannan kaiken ylimääräisen navettarakennuksen räystäsvesistä. Mullan kesannoin ja puhdistin juuren pätkistä helteessä parin kesän aikana ja kottikärry kerrallaan työnsin sitä muualle pihapiirin. Nyt jo edesmennyt puutarhaystäväni Raija Hytönen sanoi, että et varmasti saanut kaikkea pois. Sentin pala on jäänyt jonnekin. Usko pois. En uskonut. Nyt näin sen nousseen vanhan rusakuusaman keskeltä kukkimaan. Ihan kauheaa. Muualta saan sen aina pieninä taimina estettyä. Ajattelen, että jos kuolemani jälkeen pihapiiri autioituu, niin joskus elämänlanka kauniisti kietoutuu valkoisilla kellokukillaan ja sydänlehdillään kaiken istuttamani ylitse villinä.

Tänä kesänä juolan ja kotiloiden kanssa taisteltuani olen miettinyt valkoisia juuria. Valheista käytetään nimitystä valkoiset valheet. Miksi pahoilla kasveilla on puhtaat valkoiset juuret? Miksi ihmisen hyvää tarkoittava ystävyys juonitaankin toisaalla, pahan päästä liian pitkälle? Kun kodin ovet avataan, ei aina tule ajatelleeksi että onko se koko perheen kannalta hyvä. Perheen yhdessä vietetyt hetket luovat perustaa. Ja miksi ei kellot soi ja herätys käy ensimmäisestä pikku vihjeestä? Unettaa, laiskottaa. Viattomasti kauniit unikuvat pääsevät kasvamaan ihan oikeiksi tunteiksi. Ja onhan nyt saatava seurata omaa sydäntään? Sydän tietää mikä on hyväksi. Jospa sydän onkin täynnä valkoisia valheita ja juonia? Ehkä vielä perkaamaton ja tiedostamaton, niin kannattaako seurata? Huom! Tunteet ovat eri asia kuin tahto. Tahdolla perheet säilytetään ja maa puolustetaan sodassa. Mahdottomaltakin tuntuvissa tilanteissa.

Olen katsonut paljon hyvin tehtyjä elokuvia juutalaisvainoista. Niissä perheen ruokailuhetki kuvaa sukupolvien yhteyden, jossa perusarvot ja usko yhdistää ja siirtyy. Avioliitto on pyhä. Koti ja perhe on tärkein. Vahvin yksikkö yhteiskunnassa. Sen järjestelmällisesti suunniteltu häpäiseminen, murtaminen ja hajoittaminen on valkoisen valheen alku ja juuri. Juurista en tunnista kasveja. Hedelmistä kyllä. Valheen tarkoitus on tappaa alkuperäinen elämän arvo ja kauneus, luomisjärjestys ja totuus.

Tämä sivistynyt aika miettii miksi vielä soditaan? Aika on aina yhtä paha jos ei tunne kirjoituksia ja historiaa. Se yllättää! Pahan keinot kutkuttavat kun niille antaa tietyn pienen osan itsestään. Käskyt sinä tiedät! Nyt on kysyttävä viisautta, kriittisyyttä ja sitä mikä kestää. Filosofia on ollut alkujen alusta arvostettu oppi. Ja se usein jättää osan ihmisestä selittämättä. Filosofia on viisautta. Tämä aika pyrkii paketoimaan kaiken vain omalla viisaudellaan. Se ei ole kaikki, ei läheskään kaikki. Jokaisen oma totuus on ankkuroimaton ja toivoton. Mikähän se kestävä perusta voisi olla, mikä tarjoaisi uskon, toivon, rauhan ja rakkauden? Mikähän antaisi voiman, taistelun ja tahdon vastustaa pahaa pienessä ja suuressa? Tieto oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta, totuudesta ja valheesta on kyllä jokseenkin selvä, pitäisi olla selvä sivistyneessä yhteiskunnassa. Niin useat toivovat. LV