Olen palaamassa kotiin

Edellisen kerran palasin kotiin 21-vuotiaana. Silloin vuosien lenkiltä etsijänä. Lopulta lähes kuoleman kidasta. Ei se ole ollut helppoa haluta elämältä kaikki. Pitkä etsijän tie näki lopulta Lahden kansanopiston perinteisen korkean rakennuksen ulko-oven päällä tekstin: Elämän totuutta etsi. Laskin kassit käsistäni avatakseni oven ja päätin: tänä talvena etsin elämälleni pohjan, eli totuuden. Löytyköön sitten vaikka Intiasta. Kuitenkin tunsin jo aiemmista nuoruuteni vuosista, että pelkkä materialismi ei riitä. Unelmani rakkaudesta ja kodista, oikeasta perustasta olivat enemmän. Tuntui että rakkautta ei löydy kuitenkaan enää. Ihan sama.

Asuin yksin sisäoppilaitoksen huoneessa, kun opiskelijoita oli aika vähän. Luin kaikki illat ja joskus yöt. Oli opettajana taiteilija ja taidehistorian ja kulttuurihistorian maisteri. Löysin taiteet. Löysin kirjallisuuden. Löysin tiedon. Ihmettelin, miksi aina pysähdyn miettimään, jos kirjallisuuden päähenkilö etsi Jumalaa tai kristillisyyttä. Voiko isän ja äidin opetus olla sittenkin totuus minullekin? Pyysin isältä ja äidiltä joululahjaksi Raamatun. Se oli heille täysi yllätys. Minä, maailman riemuihin nuorena lähtenyt lapsi toitotin palaamatonta rakkauttani maailmaan, en vanhanaikaiseen ymmärtämättömään kotiin Suomen maaseudulle.

Tarinani on pitkän kirjan mittainen. Se saa vielä odottaa. 1980 Tulin tähän taloon emännäksi. Kun kaikki kassini, tauluni, kirjani, kerätyt taidekorttini, säilyttämäni postit eka luokasta lähtien ja niiden päätöksenä toivotut ja odotetut rakkauskirjeet Erkiltä vein kylmälle ullakolle, päätin että tästä talosta en lähde enää minnekään. Löysin myös talosta omat lähettämäni, paljon pitemmät ja kaipaavat kirjeet. Ullakolla oli tilaa minun tavaroilleni ja kaikelle muulle sen jälkeen keräämilleni aarteille, joiden aika voi tulla joskus.

Kun lapsemme syntyivät suurina lahjoina, alkoi elämän ihmettely koko perheellä. Olin tiennyt, että omat lapset ymmärtävät minua. Heillä on pakko olla samoja taipumuksia elämän kauneuden ja kodin laittamisessa kanssani. Keskimmäinen tytöistäni sanoi muutama vuosi sitten: -äiti, annoit meille kaksi ohjetta aikoinaan: -älkää koskaan sortuko huumeisiin älkääkä päästäkö itseänne lihomaan. Jälkimäisellä tarkoitin korostaa liikunnan merkitystä ja terveellisen ruuan vaikutusta. Huvittuneena kuuntelin, että enkö ole muita ohjeita antanut? Joka tapauksessa elämä lasten ja hyvien vävyjen kanssa sekä uuden sukupolven kasvamista seuratessa on täyttä unelmaani elämästä. Se käsittää keskustelun, väittelyt, nauramisen, esirukouksen ja perheen ja kodin vaalimisen suurena Jumalan lahjana.

Joskus sanon, että olen saanut elämältä kaiken mitä olen halunnut. Nyt palaan otsikkoon Olen palaamassa kotiin. Olen saanut olla yksin tarpeeksi kauan. Tämän talven jo irti työelämästä, paitsi lehmät ja eu paperit. Olen väsyksiin asti viettänyt yksinäisiä lauantai-iltoja ,(niitä nuorena tunsin pakenevani jos jonnekin, pois). Ajattelin syksystä asti että kirjoittaisin ja keskittyisin nyt talvikuukausina omaan luomiseen hiihtämisen ja karjan hoitamisen ohella. Liian paljon pyöri päässä asioita. Iltaa kohti verenpaine näyttää nousevan. Syksyn pimeät pehmitin kotiviinillä. Somea käytin mielestäni oikein ja kannustavasti eri-ikäisten kavereitteni kanssa. Kuitenkin se vei paljon aikaa. Nyt sotkeennuin lohduttomalta tuntuvaan, politiikan ja hallituksen asioiden viemisestä päin helvettiä. Mutta terveyteni olin aina asettanut kaiken edelle. En halua tarpeettomasti itselleni lääkityksiä, jos voin hoitaa ne muuttamalla elämäntapaani.

Valon lisääntyminen herättää minussa uuden toivon ja uudet päätökset. Olin koko ajan seuraillut vierestä mitä kirkossa tapahtuu. Huomasin, että kaikki siirrot siellä veivät minua kauemmaksi.En käynyt enää missään kokoontumisissa. Tiesin, että se ei ole hyväksi kristitylle. Yksinäinen puu ei kauan pala. Tarvitsen sitä samaa, mihin olin tottunut. Rukiisen leivän saarnoja ja virsiä vaeltamisesta; synnistä, anteeksi annosta, anteeksi saamisesta, Pyhän Hengen voimasta, vihan voittamisesta rakkaudella, viisaudesta ja iankaikkisuudesta. Tiesin että en voi luoda mitään ilman rakkautta. Tiesin myös vuosien ajalta tarpeettoman tuntuisen vihan vellomisen sisikunnassani. Enkä halua negatiivisuutta yhtään enempää tähän maailmaan. Elämä on yksilölaji. En viihdy laumoissa, jotka vahvistuvat toisistaan, usein samanaikaisesti painamalla muita, ennen kuin ovat itse jotain. Nainen ja mies on samassa sarjassa Jeesuksen edessä. Tällä mennään.

Naispappeus tuli ja toi mukanaan tietyn määrän lieveilmiöitä. Feminismin ja liberaaliteologian. Jo niihin aikoihin uumoiltiin, mitä kaikkea siihen liittyy. Ja niin on liittynyt. Se ei riitä minulle. En tee sillä mitään. En asioi sillä kenenkään hyvinvoinnin eteen. Väsytän vain itseni ja näivetyn ja kuolen. Nyt päätetty translaki pitää sisällään kauankantoiset vastaavanlaiset seuraukset, joissa ei vain murru, vaan romahtaa koko käsitys pyhyydestä ja lapsista Jumalan lahjoina ja kodista suurimpana yhteiskunnan yksikkönä. Haluaisin suojella lasten kokanaisvaltaisen terveyden. Hormonihoidot jo tuovat monta vahingollista vaaraa. Haluni on kannustaa jokaista terveelliseen elämään, jossa ikävuodet täytyy pärjätä liikkuvana ja vastustuskykyisenä. Myös mahdolliselta katumiselta, mikä saattaa olla jo peruuttamatonta. Näistä ei puhuta. Näitä ei tunnusteta. Näitä ei nähdä silloin kun soihtu palaen riennetään uutta kohti.

Aikuiset voivat tehdä omilla päätöksillään itseään koskevia asioita. Tähän ei kykene täysin kasvuiässä olevat ja vasta siipiään kokeilevat nuoret. Tietoa täytyisi saada tarpeeksi paljon kauaskantoisesta ja tähän hetkeen vaikuttavasta hurmiosta päätökseen. Ei tiennyt presidentti ja päämisterikään mitä seurauksia oli luottaa sinisilmäisesti naapurin ystävyyteen. Silloinkin oli ihmisiä, jotka varoittivat, mutta heidät tyhminä ja vanhanaikaisina asioista tietämättöminä tehtiin päätöskyvyttömiksi asian edessä. Harrastusmahdollisuudet Suomessa ja monipuolinen luontomme kaikkina vuodenaikoina itsensä haastamiselle, mieleisessä lajissa, on jo asia, mikä olisi hyvä nähdä merkkinä rikkaasta elämästä ilman päihteitä ja ilman tarpeettomia hormoneja. Kertokaa ketkä kohtaatte! Kertokaa ja pitäkää kuuntelun ja asiantuntijoiden ikkunoita auki. Ei ole yhtä asiantuntijaa. On teesi, antiteesi, synteesi.

Minäkin olen tarvinnut kaikissa elämäni risteyskohdissa oikeita ihmisiä. Vaikka teen päätökset, jotka pitävät, olen ollut toisten ihmisten armoilla siinä, että he ovat ohjastaneet minua. Koen asioita voimakkaasti ja toimin intuitioni pohjalta. Se on tarvinnut jo lapsesta asti ohjauksen siihen, mikä on oikeaa ja väärää. mikä on hyvää ja pahaa. Ja kysymyksen mietittäväksi kumman puolella seisot? En ikinä olisi tässä, ellei olisi ollut hyviä opettajia, minua järkevämpi pikkusisko, hyviä työkavereita, taiteessa hengenheimolaisia, seurakuntayhteyttä, esirukousta puolestani, Jumalaan uskomista ja hänen johdatustaan kuitenkin kaikissa elämäni vaiheissa. Kestävyyselementit ovat tietenkin tulleet jo geeneissä ja lapsuuskodistani: -olkaa rehelliset ja ahkerat, älkääkä hävetkö kotia että alatte nimittää meitä Helvi ja Toivo, vaan voisitte koko elämänne ajan kutsua meitä äiti ja isä. Ajat ovat paljon muuttuneet. Jumalan Sana ei ollenkaan. Minä uskon. Leena Valkeus

Kuvat viime kesältä meillä kotipellolla minun kuvaamia.