
Masennuin todella tuosta translaki vouhotuksesta. Olin täysin yllättynyt että laki tuollaisenaan hyväksyttiin. Jos joku on astunut lehmän paskaan, ja toivottavasti lain laatijat ovat, tunnelma on juuri samankaltainen. Vaikka olis turvakengät jaloissa, ne eivät estä sitä lutrausta, mikä jalan alla tapahtuu, kun jalan alla läjä läträhtää. Rasittavaa.
Eikö meillä ole vuosisadan kokemuksella kuultu koulukiusatuista, joihin opettajat eivät ole osanneet puuttua? Eikö ole ahdistuneita ihmisiä jos jostakin syystä? Jotkut kääntävät sen voitoksi taistelussaan pinnalle. Joillakin ei ole ollut tukijaa, joillakin on yksi, joka kuuntelee. Yksi ihminen riittää nostamaan täysin poljetun yksilön ihmisarvoon, jossa mahdollisuus hyväksyä itsensä elämäänja iloon itsemurhalta ja masennukselta.
Miksi meidän kaikkien täytyy koko ajan pokkuroida ja taputella pienen joukon asiaa? Koko kouluopetukseen lisätään vielä tietoa translaista ja itsensä tutkimisesta ilman monipuolisen tiedon ja tunteen ja hengen aluetta huomioimatta? Miksi? Miksi? Uskonnolla ja taideaineilla on pitkä perinne kouluopetuksessa. Miksi siihen ei ole luotettu, että juuri ne tunnit ovat saattaneet olla jonkun pelastus. Mikä on parempaa lapsen omalle päättelykyvylle ja kuvittelulle mitä mistäkin seuraa kuin hyvät klassiset sadut ja Raamatun Vanhan testamentin kertomukset? Puhumattakaan Sananlaskujen kirjan ja Psalmien ja Saarnaajan kirjan viisaudesta kaikkien uskontojen keskuudessa? Entä Jeesuksen ihmeellisestä elämästä, voimasta, totuudesta. Pyhän Hengen mahtavasta voimasta. Miksi näistä ei saa opettaa enää? Miksi näistä ei saarnata edes kansan kirkossa? Mistä me löydämme perustan elämämme arvoihin ja viisauteen, jos teemme Raamatusta vain itsemme mittaisen? Mikä on totuus?
Kysymys: Miksi uskontoa ja kristillistä etiikkaa ei vaadita koulussa opetettavaksi? Miksi Raamattu riittää syyksi kieltää opetuksen ja jopa sulkea kirkon ovet? On suljettu ovet pieneltä pappisväeltä, jotka eivät hyväksy kikkohallituksen liberaalia linjaa maailman mukaan? ”Olkaa suolana! Olkaa valona!, Olkaa viisaat! Älkää mukautua tämän ajan mukaan!” Samaan lehmän paskaan on kirkon päätöksetkin jalkansa nuljauttaneet ja toivottavasti edes tunnistavat sen. Liberaalit kerää Jumalan syliin ihmisiä kirkkoon. Feminismin pohjalta se näyttää onnistuvan. Syliäkö me nyt tarvitaan? Älyä ja viisautta ja oikeudenmukaisuutta ja totuutta me tarvitaan. Itse kuulun vielä kirkkoon mutta en jaksa käydä siellä.
Miksi me, jotka jo lapsuudestamme asti olemme olleet kunnon saarnojen ja vahvojen virsien kodeissa, seuratuvissa ja kirkossa, olemme suvaitsemattomia kaikkia kohtaan? Miksi meidän asiaa ei aja kukaan? Meillä ei ole oikeuksia olla tällaisia Suomen maassa! Me saimme opetuksen ja rippikoulun jälkeen saimme vahvoilta uskovaisilta vanhemmiltamme ja koulun uskontotunneilta myös luottamuksen ja vapauden, että on aika nyt itse päättää mihin suuntaamme sekä ammatissa että arvopohjassa.
Ja me suuntasimme. Nyt kiitämme heitä kaikesta. Lapsuusmuistot ovat ihan parasta kun leikkejä ei tiedolla ja aikatauluilla pilattu. Suuressa sisaruslaumassa ja naapureiden lasten kanssa mielikuvitus pääsi riemulliseen kasvuun ahtaastakin kasvatuksesta huolimatta. Meitä rakastettiin ja meillä oli oikeudenmukainen kuri ja kasvatus. kaiken luovuuteni ammennan pitkästä ihanasta lapsuudesta Suomen maaseudulla rintamamies kodissa ja pelloilla.
Olkoot sateenkaaret, olkoot sukupuolen vaihtajat, olkoot ihan vapaasti. Mutta miksi siitä pitää toitottaa koulussa, kasvatuksessa ja kirkossa? Ei se koske kuin pientä osaa kansasta. Käytetään aikamme mieluummin kaikkien vaihtoehtojen esillä pitämiseen tasapuolisesti ja rauhassa. Alleviivaan TASAPUOLISESTI. Lähteekö seuraavaksi sininen risti lipustamme? Sehän kahlitsee, tuomitsee, jyrää ja on liian sininen? Kohtuus kaikessa. Me emme ole tiedon puutteessa asioista, joita nyt on roppakaupalla ajettu. Me tiedämme niistä. ja heidän oikeuksistaan. Mutta meillä on tehtävä ja kutsumus. Niitä on monenlaisia. Mutta nyt on meidän aika näyttää värimme ja hakea Sanaa sieltä mistä vielä sitä on saatavilla vapaan Suomen nimissä. Olen puhunut. Leena Valkeus
Kuvat on syksyiseltä kuuraiselta laitumelta meidän tuvan takaa. Tervetuloa haastamaan!

Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.