Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys

”Vihastukaa mutta älkää syntiä tehkö!”

Verenpaine ja syke tietää kehossani milloin intuitio vaatii sanomaan. Temperamentin käsitykseen sisältyy monenlaista. Kuitenkin tuntuu, että nykyisin saa olla vain yhdenlainen: hillitty, tyynnyttelevä, jossa kaikki virtaa. Ihan sama. Se on tärkeämpää kuin ymmärrys. Jos oppilas ryhmässä on tempperamentiltaan erilainen tai oppii eri tavalla, haetaan diagnoosi. Ja lääketeollisuus kiittää ja niittää. Kaikilla on helpompaa, onko?

Itse en ole milloinkaan mahtunut tällaisen hötön arkeen. Raivoan ja kiroilen pelkän älypuhelimen uutisista. Kirkkaat, pitkät salamat leimuavat yön pimeydessä jokaisesta, kotini eri ilmansuunnissa olevista ikkunoista. Samassa jyrähtää ja talo tärähtää. Pelkään. Mutta talo kestää. Se on kalliolle rakennettu. Nopeasti toimiva intuitio on silti pieni osa minua. On aina ollut ihmisiä, jotka tietävät sen ja hyväksyvät sen osana persoonaani. Sen kääntöpuoli on rehellisyys, avoimuus, rohkeus, itsensä arviointi ja vilpitön anteeksipyyntö, jos loukkaan tyylilläni. Itse asiaa en yleensä pyytele anteeksi. Kestän.

Mutta tätä aikaa en meinaa kestää. Haluaisin vetäytyä metsän suojiin ja miettiä, rukoilla, lukea ja eristäytyä. Kuitenkin olen jo nähnyt ja kuullut liian paljon. Ajattelen, että miten voi olla totta, että kaikki perinteen pohjalta nouseva rehellisyys, asioiden arviointi, opetus, koti ja perhe vahvimpana yhteiskunnan osana on onnistuttu romuttamaan. Miten kukaan saa unelmilleen siivet? Onko mikään enää kaunista ja tavoittelemisen arvoista etsivälle ja herkälle varhaisnuorelle ja nuorelle? Kasvuun tarvitaan pohja elämälle, mikä kestää. Totuus ei pala tulesskaan. Kuka riittää auktoriteetiksi? Vähäiseltä tuntuva oppilaskin on arvaamattoman hyvä näkemään ja tuntemaan mikä on aitoa. Voiko aikuisten pilaamaa Suomea kunnioittaa? Kaikki on päätetty ja edelleen päätetään menemään niin, että tavallisella suomalaisella sisulla ja uskolla tulevaan ei ole enää kasvumahdollisuutta. Vääryys on saanut vallan.

Valheella sekä vallan- ja rahan himolla röyhkeät pääsevät pätemään ja mässäämään. Ja se näyttää riittävän heille. Ei ole hätää, koska oikeutta ei tunneta. Eipä muistuta omatunto eikä takaraivo tekosista. Mutta entäpä jos onkin totuus, jos Jumala onkin totta? Jos vääryys saa jonain päivänä tuomionsa? Sitä olisi terveellistä pohtia koulun keskustelutunneilla. (Vai onko niihin aikaa?) Yön pimeinä hetkinä aikuisten hyvä miettiä. Jotain näennäistä ollaan antavinaan toimeentulon rajamailla rehellisesti yrittäville ja nälkään ja sotaan kuoleville. Vaikka on kyse ihmisestä. On kyse lähimmäisestä. On kyse Jeesuksen Vuorisaarnasta. On kyse elämän tarkoituksesta. On kyse ihmisen vastuusta. Lv