Kirsti Paakkasen johtamisen teesit: innostus, myönteisyys, usko, kunnioitus, arkionnellisuus (s.175 kirjassa Suurin niistä on rakkaus). Hän lataa sanoja lisää: totuus, hyvyys, kauneus, palkitseminen, välittäminen, kurinalaisuus. Kirstin logiikka oli juuri tämä: hän korosti tunteita keskeisenä osatekijänä johtamisessa.
Aloitan hallituksesta ja eduskunnasta. Mietin miksi minun arkeni on pilalla, jos näen mitään siitä, miten suppeasti asioita viedään, luullaan ja päätetään. Mitä arvomaailmaa nykyinen hallitus edustaa? Miten monta omaa ajatusta pääministeri on esittänyt? Milloin hän on näyttänyt tunnetasolla yhtään mitään? Jatkan Kirsti Paakkasen ajatuksia: ”On unohdettu arvoja, joita ei voi rahalla ostaa: tunnetekijät ja perinne. Jos perinnettä ei käytetä voimavarana, tai se hukataan, ollaan hakoteillä.”
Mistään muusta en voi ajatella tämän hallituksen hulluutta kuin hakoteillä olemisesta kokonaisuutta ajatellen. Eikö koko maata kuulu kuunnella ja arvioida? Olemme suurelta osin maaseudulla kasvaneita. Me häviämme hiukan kaikessa heille, jotka tulevat samasta vaalipiiristä tai viereisestä, sieltä realismin ulkopuolelta. Äänestämään – niin – valmistaudutaan äänestämään.
Mitä meille painaa pääministerin miljoona hymyä Instagramin kautta Euroopassa, jos samaan aikaan pärstän kanssa ei näy, että velka asukasta kohden on kertoimelle 7 kun muilla pohjoismailla se on 3. Ja mikä on hänen hymynsä meille työtä tekeville maan arvon tietäville äänestäjille? Turhaa kalastelua ja pintaan vaikuttamista pinnalla. Missä on kulttuurin tuntemus, taiteesta puhumattakaan laajemmin? Kysymys koskee jokaikistä eduskunnassa istuvaa. Ei ole peruskoulussakaan yhtään ainoata oppiainetta, jossa opetettaisiin edes jotain ajattelusta, vastuusta, kauneudesta tai erilaisuudesta myös henkisellä puolella. Ruumiista sitäkin enemmän!!! Kun ei tiedetty, niin OPS pirstottiin uudistuksia uudistusten vuoksi. Tietoa, tai informaatiota tiedon nimissä, vailla yleissivistyspohjaa. Vain fyysisiä tarpeita huomioiden.
Koko koulumaailma on väsytetty viimeisen vuosikymmenen aikana. Opettajat eivät saa keskittyä edes siihen, missä he voisivat kokea ja antaa itsestään työnilon ja kaiken potentiaalin. Oppitunnit olisivat samalla mielenkiintoisia. Koulutyössä pitää olla aikaa palata ihmisenä olemisen vastuuseen sekä perustietojen ja -taitojen opettamiseen. Ja jos sen saisi tehdä aina yhtä innostuneena ja siihen itse uskoen, jokaisen vuosikurssin kanssa, niin oppitunneissa vallitsisi työn ilo, keskustelumahdollisuus ja oppilaan heräävä tietoisuus siihen, että hyvällä omallatunnolla on helppo elää arvaamattomassa maailmassa. Onko yhteys kenttään loppunut? ON. Tutkittu tieto ei pääse kentälle asti kaikilta osin, koska se topataan jo eduskunnassa. Hallitus ja eduskunta on liian yksipuolisella tiedolla ja vallanhalulla vaillinainen päättämään. Asiantuntijat taitaisivat viedä asiat perille asti. Demokratia on hyvä, jos se toimii.
Tällainen johtamisperiaate ja sääntöjen /lakien uusiminen vie harhateille, josta paluuta ei ole. Systeemi on raskas ja väsyttävä. Työnilo on kadonnut. Eikä todellakaan anneta kaikkien kukkien kukkia. Eikä me olla tasa-arvoisia. Poliitikkojen yleissivistys tietääkseni on aika pieni. Se nähtiin jo koronarajoituksia tehdessä. Tosi huonosti hoidettiin ihmisen osa! Pelkkää pintaa, sääntöjä ja kuorta koko korska. Vai onko minussa näköala kapea? En ole kuullut enkä nähnyt yhtään ajatusta, yhtään omaa periaatteellista, perinteisestä viisaudesta lähtevää, monipuolisesti pitkällä tähtäimelle tehtyä asiankäsittelyä ja päätöstä nykyiseltä hallitukselta. Ei me voida esivaltaa kunnioittaa, jos ei ole mitä kunnioittaa. Viihde ei riitä. Hyväkin viihde on vain yksi osa siitä mitä johtajalta vaaditaan. Visio tarvitsee kauaskantavan käsittelyn. Viisaus on tärkeintä. Vastuu on tärkeintä. Ilman viisautta on vaikeaa olla oikeudenmukainen johtaja. Ilman itsearviointia ei ymmärrä, että hyvä johtaja on palvelija. Hyviä johtajia kunnioitetaan.
En pysty edes radiouutisia kuuntelemaan, säilyttääkseni arkiluovuuteni ja onnellisuuteni. Televisiota meillä ei edes ole ollut. Mutta kylläpä maksetaan sama vero näistä tiedon väkkyröistä tasapäistämisen Suomessa. Valita pitää tosi huolella mitä itsensä rakentumisessa tarvitaan. Hyvää tietoa tulee paljon yle 1 kanavalla. Sen kun muistaa ottaa ja avata. Sekään kanava ei voi olla koko aikaa auki taustalla toistuvien uutisten, puoluekannatuslukujen ja monen muun tekijän takia. Kulisseja tarjotaan ja ihmisten kuoria. Miksi Suomessa ihminen ei ole arvokas? Missä meillä on arvokkuus? Tyyli? Persoonallisuus? Kirsti itse sanoo kiljuneensa suoraa huutoa, kun hänelle on esitelty organisaatiokaavioita joista on puuttunut satsaus ihmisiin, ihmisten työhaluihin ja voimavaroihin. On unohdettu luova hulluus ja porkkanat… on myös unohdettu arvoja, joita ei voi rahalla ostaa: tunnetekijät ja perinne (sivu 166).
Kysymykseni Miksi on vähän hyviä johtajia? on tarkoitettu kaikille johtajille. Johtajan vastuulla hyvän työntekijän arvo olisi aina pitänyt säilyttää ja sitä vaalia kansallisaarteena. (Tämä ajatus liittyy niihin teollisuuden aloihin, jotka kiikuttivat tehtaansa halvan työn maihin.) Vastuullisia hyvän työn tekijöitä meidän maasta löytyy. Jos en tarpeeksi selkeästi tuonut tarkoitustani esille, niin sanon sen tässä. Puhun tietynlaisen omavaraistalouden puolesta. Siihen kuuluu maatilkkujen viljely ja pienkarjatalouksien rikastuttava merkitys maisemassamme ruokataloutta lisäämässä, luomuviljelyn arvostus, pienyritykset, jotka sydämen halulla tekevät ja johtavat omaa yritystään, tietäen kehittämisen tärkeyden elannon saamiseksi alalla, jonka osaavat. Ahkeruus ja rehellisyys kunniaan. Miksi meidän isänmaamme on muuttunut virkamiesvaltioksi? Ei puhuta ääneen kauneudesta, kiitollisuudesta, kohtaamisesta, kunnioittamisesta, kilvoituksesta, kutsumuksesta, kurista, kohtuudesta, rehellisyydestä, kokonaisuudesta ja kyseenalaistavasta kuuntelusta. Hyvä päätös ei synny lyhyellä ymmärryksellä. Se on jo nähty.
Kunpa edes käsitteet viisaus, ymmärrys ja kauaskantoisuus huomioitaisiin arvoina päätöksiä sorvatessa. Puoli pehmoisin perustein unohtuu ajatus, mitä mistäkin seuraa. Siitä ei tarvitse näköjään muitten kuin maatyöläisten tietää, jotka näkevät seuraukset omassa maassaan aika nopeasti ja ottavat opikseen. Raha on paha omaa etua ajavan aivoissa ja käsissä. Virkamiehiä on nyt liikaa. Ei me olla onnellinen kansa! ”Kaikki ihmiset maailmassa eivät osaa lukea, mutta jokaisella on tunne-elämä. Se on mieletön voimavara.” Mikä on totuus? Keitä me olemme? Mistä tulemme? Minne menemme? Mikä on elämän tarkoitus? Mitä tästä kaikesta seuraa? Kohtuus riittää. Kohtuus on hyväksi kaikessa. Mutta missä me tavataan? Tämän kirjoituksen ajatteli Leena Valkeus
Leena Valkeus 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.