Teatteri vai maataloustyöt kesäkuussa

Kun olen kitkenyt hevonhierakkaa ja niittänyt laidunten alta tylsällä viikatteella ja tappanut kotiloita ja kantanut vasikkaa pitkästä heinikosta nukkumasta naapurin niityllä ja väsynyt pelkkään työhön, ajattelen, että kesä olisi saatava olla rauhassa juhannukseen asti painottuen puutarhaan, peltoihin, laidunten tarkkailuun, maan muokkaukseen, kasveihin, kasvihuoneeseen, ja sitten vasta alkaisi kulttuuritapahtumat.

Ennen ajattelin, että koulutyön jatkona nopeasti vastuullisesti taideleiri ja teatteri ja sitten heittää vapaalle, kuin peltoon itsensä, lakkasoille kuvaamaan aamuja suolla ja iltoja lehmihaassa ja istumaan viinilasin äärellä kynttilän jo valaistessa kasvihuoneessa sadon keskellä ja sub laudalla kulkea järviä ja saunoa ja uida, ja olla hiljaa.

Teatterikuvista ajattelen, että niitä pitäisi olla valmiiksi hyviä, kun alamme mainostamaan esitystä. Ei tilannekuvia, vaan oikeita henkilökuvia ja sitä mitä olemme. Julisteen tekeminen on aina kiinni kuvasta. kevät on liian kiireistä aikaa tiedottaa ja miettiä mitä missä milloin miksi. Se on tehtävä jo talvella tai syksyn valossa oikeat kuvaukset.

Eniten kuitenkin ajattelen nyt työn uuvuttamana että mistä luovun jos olis luovuttava? Onko minulla vaan liian laajoja alueita ja kesä kaatuu niskaan. Pienintäkään vastoinkäymistä eläinten kanssa ei saisi tapahtua ja mitä varten minulla henkisellä ihmisellä on eläimet? Suuri huoli ja työ ja luomukirjanpito niin tarkka. Miksi? Olisi aika kirjoittaa nyt paljon tekstejä, siis olisi inspiraatio ja tarve kirjoittaa, mutta mikään ei saisi keskeyttää tajunnanvirtaa. Huomaan, että helposti häiriinnyt ja se näkyy ja kuuluu.

Jos terveenä olen ja maassa on rauha, niin tiedän, että ensi kesän suunnittelen toisin. Jotenkin haluaisin jo elää vapaammin. Vaikka täällä kotosalla paljon olisinkin. Sellainen seesteinen kauneus kuuluisi mun arkeeni. Tarvitseeko palkata joksikin aikaa kesällä työtä tekevä ahkera ihminen? Mutta mistä palkkaan rahat? Velvoittaisiko vieras täällä liikaa ja lähtisikö rauhastani palanen. Tekisin töitä hänen mukanaan enkä saisi olla rauhassa. Mikä olisi sellainen hyvä vaihtoehto? Lottovoitolla palkkaisin ainakin kaksi työntekijää taloon. Toisen keittiöön ja säilömään ja keräämään yrtit ja toinen puutarhaan, pellolle, lähimetsiin, eläinten hoitoon. Maksaisin tietty hyvää palkkaa, jos olisivat itsenäisiä ja hyviä ihmisiä eivätkä minulta mitään kyselisi. Sellaisia näkeviä ja ahkeria sieluja.

Tämän kävin kirjoittamassa nopeasti ylös. En märehtinyt tekstiä sen enempää kuin työtä tehdessäni olen tällä viikolla ajatellut. Ja totta vie minulla on sunnuntaitkin tärvääntyneet työlle. Onko siunaus jo mennyt, kun arki ei riitä? Pyhä on lepopäivä ja se pitää osata pyhittää. Ei ihme, jos koko kansa on stressaantunut, kun ei yhtä päivää osaa levätä. Niin minun elämäni soljuu ja päivät ovat päässäni sekaisin. Nyt lähden iltakierrokselle. Toivon että valo ei houkuttaisi ottamaan kameraa. Tiedän, että luominen painaa päälle kuvaamisessa ja kirjoittamisessa. Olisi ihanaa saada olla ja ajatella ja tehdä sen mukaan. Jatkan harjoittelua näiden asioiden hallinnassa. Lv