Lause liittyy tunnekokemukseen. Olen pyöritellyt tätä omaa havaintoa nuorena jo. Onhan kynttilän liekki yksi asia, joita ihminen jää tuijottamaan. Ja nuorena tulee kokeiltua erilaisia ryhmiä että kuulunko niihin vai en. En, vaikka halusin kuulua. Hippejä ihailin ja mieleni samaistui. Sen jälkeen oli vasemmistopolitiikka. Pienen aikaa silloin seurustelin pojan kanssa, joka oli kulkueessa ja torilla soittimensa kanssa punalipun alla.
Miina Äkkijyrkkä sanoitti hapuilevan ajatukseni radio- ohjelmassa Näistä levyistä en luovu. Ohjelma on vielä YLE Areenalla ja se oli uusinta vuodelta 2016. – Lapsuudessa koettuja ja syvälle istutettuja muuttumattomia asioita. Ne ovat ja pysyvät.
Asiat, jotka liikuttavat sisällä jotain. Siinä on Pyhän kosketus; kiitollisuus ja kaipaus. Vanhaa virttä veisatessa palanen liikahtaa ja et enää saa laulettua. Vedet virtaavat silmistä. Samaisessa ohjelmassa Miina soitti hyvää, monipuolista ja vain koskettavaa vahvaa musiikkia. Vesa-Matti Loirin tulkinta Immi Hellenin runoon Paimenpoika ja sen jälkeen viimeisenä valintana alkoi soida J.S. Bach, (suomennos Ilta Koskimie) Rakkahin Jeesus. Niitä kuuntelin aina vaan ja itkin. Sitten menin iltakierrokselle kyyttöjeni luo ja aloin laulaa Paimenpoikaa. Navetan avoimessa tilassa kaikui komeasti. Purriaisetkin tulivat tarhasta ruokintahäkiltä laulun kutsumana ympärilleni ja nuolivat lapasista lunta ja takin liepeitä. Vanhat lehmät märehtivät hartaina. Olin osannut alun säkeistöt ulkoa aiemminkin mutta nyt osasin loppuun asti. Sitten aurinko laski ja koko maailma oli hiljaa kodeissaan. Nyt tämä aika liikutti sisintäni.
Kuuntelen kodissamme paljon radiota. Se oli ennen koko päivän auki, Yle radio 1. Nykyisin en pysty joitakin huonohenkisiä, tai minulle vierashenkisiä, ja huonosti puhuttuja ohjelmia kuuntelemaan. Henki on yksi piirre tuossa lapsuudessa koettuja ja syvälle istutettuja. Henki on asia josta harvoin puhutaan. Me, joilla kotitausta on ollut vahvasti herätysliikkeissä, pulpahtelee silloin tällöin esiin kodin perintönä arvomaailma. Ei tunnu mukavalle, jos Jumalaa pilkataan. Tai otetaan kantaa, johon ei ole todellista tietopohjaa.Tölväistään ihmisen arkaan sisimpään tai kielletään tällaisen vakaumuksen toimintaperusta. Tietääkseni olemme harvoja maita, joissa omantunnon syistä ei ole lupaa kieltäytyä tietyistä työtehtävistä, esimerkiksi sairaalatyössä. Kaikki ei ole sitä mitä silmillä näemme. On myös suuret näkymättömät voimat ja maailmat.
En ajatellut paasata. Se on isältä peritty luonteen vika, mitä nuorena inhosin. Saarnasi lujaa ja kiivaasti meille lapsilaumalle. Pidän sellaista sukurasitteena ja ymmärrän miten vähän ketään muitakaan kiinnostaa liika paasaus. Koko ajan haluan elämältä niin paljon muuta kuin ahtaita rajoja mihinkään. Haluan kauneutta kaikessa. Otsikko oli vaan ollut nuoresta asti mielessäni selittämättömänä enkä pelännyt kohdata sitä nyt.
Psykosomaattisia oireita tulee flunssaiseen oloon nyt helposti. Onko koronaa vai perinteistä talviflunssaa. On pakko keventää päiväänsä sisustuslehdillä. Sohvalla loikoessa on helppo korkeasta pinosta ottaa Asun, Glorian koti, Sköna hem, Avotakka, Maalla ja Koti ja keittiö. Sisareni toi vahvan pinon ja kirjastosta on jatkuvasti vaihtuva pino. Ihana katsoa kauneutta. Joskus saa jonkin pienen idean omaan sisustukseen yli 200 vuotta vanhaan taloon. Mutta pakko ei ole investoida onneksi. Riittää että oppii nauttimaan lehtien kuvista arkkitehtuuria, tilaratkaisuja, muistoja maailmalta, viherkasveja, tauluvalintoja seinillä ja kivoja perhekuvia omissa rakkaissa kodeissaan. Koti on nyt in. Ja sitä sen olisi aina pitänyt olla. Jos vielä yhtä asiaa itken, niin meidän raskasta historiaa. Käsittämättömiä vaiheita on läpi menty. Ja samalla liikutuksen kohteena on tuleva, mitä kaikkea vielä mennään. Toivottavasti ei sotaa kuitenkaan eikä kotien jättämistä tyhjilleen tarvitse kenenkään kokea. Puhumattakaan heistä, jotka jo kodikseen tämän maan on ehtinyt kokea ja hänet vääntämällä väännetään kidutettavaksi omille tanhuville. Vaikka tieto maan oloista ei ole epäselvä päätöstä tehdessä.
Onko tässä kirjoituksessani juurta? Nyt hapuilin näin. Tunne on kuitenkin, että me yhtä olisimme ja jaksaisimme toivoa ja rakastaa ja uskoa. Siihen on monella kuitenkin juuret ja tarpeeksi raskaat muistot mitä ei koskaan haluta kansan kohtaloksi. Jospa voisimme yhdessä rakentaa pitkänomaista maatamme sen monipuolisessa maisemassa kaikkina vuodenaikoina. Että yksikään pihapiiri ei enää hiljenisi eikä kukat ikkunalla kuihtuisi. lv
Leena Valkeus 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.