Valokuva

Mustavalkoinen valokuva

Järjestelmäkameran ostin pitkän harkinnan jälkeen 18-vuotiaana. Sain ohjeet kauan harrastaneelta, sen aikaiselta työnantajaltani. Valinnaksi tuli Canon FTP. Niitä sai tuolloin halvalla, koska täysautomaattikamera Canonilta oli jo markkinoilla. Objektiivi oli 50mm, 1,8. Opin heti, että valovoimainen objektiivi on minun kuvaamiselle ihan välttämätön, ja mieluummin kiinteä polttoväli kuin zoom. Tarvitsin pian 85mm optiikan , koska kuvasin  henkilökuvia ja aina vetäisin myös maisemaa lähemmäksi ja rajasin elämää sillä tavoin.

Vein ensimmäiset kolme 36 kuvan mv rullaa kehitettäväksi Helsingissä pieneen valokuvausliikkeeseen. Otin ne myös kuvina. Ammattilainen katsoi kanssani kuvia ja antoi hyvää palautetta rohkeudestani nähdä arkisia asioita kameran läpi ja tallentaa hetkiä. Pian opettelin filmin kehittämisen itse ja viivyin pimiössä lukemattomat tunnit. Jyväskylän yliopiston kameraseuran paidassa luki Veni Vidi Fotografi. Tuolloin en edes miettinyt värikuvia. Mielestäni mustavalkoinen kuva tavoittaa kuvattavan sielun paremmin kuin värikuva. Perustelen sitä taiteellisuudella ja valon mahdollisuuksilla keskittyä oleellinen, muodon ja tunnelman kertakaikkiseen tavoittamiseen. Väreissä tasoitellaan asiaa kohteesta. Ihon väri, hiusten sävy tai rumanväriset vaatteet vievät turhaa katseen huomion. Sielu ja tunnelma ovat ainoat, joita janosin katsella valokuvassa. Tyttäristäni ja eri oppilasprojekteista on mukavat suurennokset ajattomissa asuissaan maaseudun  lähimaisemassa eri vuodenaikoina. Ja valmistamattomia valokuvia on vielä pitkälle eteen päin. Minulle henkilön tuttuus on tärkeä asia kun kuvaan.

Värivalokuva

Mustavalkoisia kuvia kehitin aina 1990-luvun puoleen väliin saakka. Sitten kolme kasvavaa lasta ja työmäärä maaseudulla syrjäyttivät innostustani siten, että aloin kuvata väridialle. Usein valitsin parhaan arkistokelpoisen Kodac Crome 64. Päätin kuvata sarjoina luonnon valon muuttumista ja nimenomaan hetkien tallentamista väreissä käyttääkseni niitä multimediassa suuressa koossa. Valokuvaaja ja multivisiotaiteen asiantuntija Timo Kesäniemi oli aina apunani teknisenä toteuttajana. Timo on Lehtimäeltä kotoisin ja siksi yhteistyö mahdollistui. Soinista lähtenyt valokuvan ammattilainen Pekka Mäkinen mahdollisti myös keskustelut valokuvasta. Kiitollisena ajattelen miten elämäni on mennyt eteen päin aina vaihe kerrallaan. Kaikesta kiitollisena nyt, kun on taas aikaa, kirjoitan ja kuvaan. Ehkäpä tekniikka ei paljoa mene eteen päin  minun kohdallani. Takaisin mustavalkoisen valokuvan aikaan haaveilen. Kuitenkin jotain yhdistän väreissä, videon.

Valokuva elokuvassa

Yksi hienoimpia ohjelmia, jonka löysin YLE Areenalta pari vuotta sitten, on Viron raskaasta Siperiaan kuljettamisesta tehty ohjelma Ristituulessa. Se on silmissäni ohjelma, jonka taiteellista ilmaisua pidän kiintotähtenäni nyt, kun liikun jo vähän elokuvan suuntaan taiteellisessa työskentelyssäni. Onko se lähellä videoinstallaatiota, taidenäyttelyä vai kunnon draamaa. Joka tapauksessa visuaalisuuteen käytän valokuvaa. Niitä kymmenien vuosien sävyvivahteita taivaasta ja maasta valokuvissa. Videointipäiviä ei tarvitse käyttää sellaiseen, vaan voi keskittyä henkilöiden vuorovaikutukseen ja äänimaisemiin. Nähtäväksi jää miten asiat tulevat järjestymään. Toivon ja uskon. lv